Mournful Lines plays a show in Hevimesta 26.8. @Elokuolema2! The event lasts for two days and a total of eight bands are playing there! close ×
+
My Sweet Serpentine
Sold Out

Release date : Feb. 18, 2013
Label : Independent.
Tracklist:
  1. My Sweet Serpentine
  2. From the Moment
  3. Invidia Caritas

Share

facebooktwittergoogle plus
pinterest

Reviews (In Finnish):

Mournful Lines tulee Oulusta ja on muiden muassa täysin tuntemattomissa ZeroCrowd– ja Menial-bändeissä vaikuttaneen Markus Jussilan kokoama yhtye. Meriitit ovat siis vähintäänkin kovat ja odotukset My Sweet Serpentine -omakustannesinkkua kohtaan lähtökohtaisesti suorastaan huikeat.

Niinpä onkin melkoinen pettymys, kun neljästä raidasta koostuva sinkku sisältää viisihenkisen orkesterin kyhäämää musiikkia, jota voisi sanoa köyhän, tai oikeammin rutiköyhän miehen HIMiksi. Oikeastaan tuokin termi loukkaa HIMin olemassaoloa, vaikken yhtyeestä itse pahemmin välitäkään, sillä My Sweet Serpentine on suoraan sanoen jätettä cd-levyn muodossa. Itse biisit ovat nykypäivän valossa varsin ankeilla soundeilla toteutettuja melometallirenkutuksia. Tai ehkäpä tässä yhteydessä pitäisi ennemminkin puhua melodisesta nyyhkyttelyrockista. Niin tai näin, hyvää ei tämän bändin singlestä löydä.

Mikä (toisiksi) pahinta, bändin oma usko heidän omaan musiikkiinsa ja sen hyvyyteen on tehnyt miekkoset itsensä sokeiksi. Vai pitäisikö sanoa kuuroiksi? Levy nimittäin sekä aloitetaan että päätetään nimikkoraidalla My Sweet Serpentine. Yhtye itse on visioinut kappaleesta, että se voisi soida esimerkiksi radiossa. En suoraan sanoen halua tietää millä asemalla, sen verran nolosta ja myötähäpeää herättävästä sävellyksestä on kyse.

Samalla tämä raita on myös tämän biisinelikon hirvein. Demon neljänneksi raidaksi säästetty erilainen versiointi ja luomisen tuskaa kanavoiva dokumentointi tästä samasta kappaleesta summaa ajatukseni koko sinkusta: ihanko tosissaan tällä teoksella ollaan vai onko tämä tehty vain kuulijan hulluksi ajamista varten? Kuka oikeasti haluaa kuunnella päin helvettiä menevää soittoa kirosanasäestysten kera? Etenkään, kun se alkuperäinenkään biisi ei ole niin kaksinen. Ihan aikuisten oikeasti.

Siinä missä keskellä sinkkua kuultavat biisit From the Moment ja Invidia Caritas (Token of Our Love) herättävät myötähäpeää paitsi noloilla laulusuorituksillaan, joilla tuskin päästäisiin edes Idols-esikarsinnoista läpi, itse kappaleen pidempi tulkinta on sellaista paskaa, ettei pahemmasta väliä. Se jättää jälkeensä jopa ensimmäisenä kuultavan nimikkobiisin, joka sekin saa karvat pystyyn täysin vääristä syistä. Kun laulutaidot eivät riitä, onko niitä aivan pakko tunkea levylle ja vielä julkaista itse koko paketti? Ilmeisesti, sillä eihän tällaista mikään lafkakaan varmasti julkaisisi.

Toivottavasti bändin miekkoset lukevat tämän arvostelun ajatuksella ja täysin tosissaan, sillä toivon totisesti, että Mournful Lines joko vaihtoehtoisesti hankkii uuden laulajan, parantaa sävellystyötään selvästi ja kunnon tuottajan seuraavalle teokselle tai sitten hajoaa ennen kuin ehtii lisää biisejä edes kyhätä. Tämä demo on alisuoritus bändiltä, jolla ei nähtävästi riitä edes tekninen suorituskyky oman musiikkinsa oikeanlaiselle toistolle.

1½/5

Serpent/Imperiumi.net

———————————-

Alkuvuodesta 2013 muodostunut Mournful Lines on syntynyt melodisen ja perinteisen metallin tähtien alla. Tähtäin on nähtävästi asetettu jonnekin sinne 80-luvun alun Rainbow’n ja hiukan myöhemmin vaikuttaneen Kingdom Comen tienoille, eikä tämä ensimmäinen yritys ole lainkaan hullumpi.

Avausraita My Sweet Serpentine pitää sisällään kaiken oleellisen tarttuvasta hard rock –hitistä, vaikka sovitukseen oltaisiinkin kaivattu lisää tiukkuutta. Kipaleen kiemuroista nousee assosiaatioita myös HIMin suuntaan, mistä ei luulisi olevan ainakaan haittaa pitkässä juoksussa. Aivan vastaavaa iskua ei löydy kiekon kahdesta muusta virallisesta raidasta, vaikka From the Moment jo lupailee jonkin verran. Nytkin viimeistelyyn olisi kaivattu selkeämpää otetta, joka olisi saattanut sytyttää biisin kunnon liekkeihin.

Näppärä avaus uransa ensi askeleita ottavalta yhtyeeltä, joka tosin etsii vielä sitä omaa soundiaan ja juttuaan. Jäämme näin seuraamaan mitä tuleman pitää.

Mika Roth/Desibeli.net

———————————-

Oulun suunnalta ponnistava Mournful Lines ei ole monta kuukautta vanha bändi, mutta silti keikkoja on tullut heitettyä ja bändi on päässyt finaaliin Simerockin bändikilpailussa. Bändin debyyttidemo ”My Sweet Serpentine” on nyt arvostelussa.

Melodista ja melankolista metallia soittava Mournful Lines kulkee samoissa synkkyyksien vesissä kuin esimerkiksi To/Die/For. Tarjolla on syntikoita, puhdasta laulua, tarttuvia kertosäkeitä ja melodisia riffejä. Mournful Linesin musiikissa on kaikuja 2000-luvun alusta, jolloin mm. Entwine ja Negative tekivät läpimurtoaan. Ihan niin ”tahmeaa” bändin materiaali ei ole, mutta samanhenkinen yhtye on kyseessä.

”My Sweet Serpentine” sisältää neljä biisiä, joista yksi on akustinen versio nimikkokappaleesta. Soundillisesti teos on hiukan kömpelön kuuloinen ja varsinkin kitarat ovat aikamoista suttua. Onneksi vokaalit ja syntikat tulevat suhteellisen kirkkaasti ja saavat täten enemmän huomiota osakseen. Rummut kuulostavat sähkörummuilta, joskaan ne eivät ole ihan huonoimmasta päästä.

Mournful Linesin debyytti on vähän mitään sanomaton; vaikka soitto kulkee ihan hyvin, on demo harmittavan ponneton. Sävellyksinä biisit eivät ole kummoisia ja tyylilleen sopivan ”pliisuja”. Vokalisti hoitaa pestinsä hyvin, mikä on aina positiivinen asia. Seuraavalle demolle paremmat soundit ja vähän räväkkyyttä, niin hyvä tulee.

6/10

Janne Partanen/Kaaoszine.fi

———————————-

Jos bändi on ollut koossa muutaman kuukauden, demoihin suhtautuu aina pienellä epäilyksellä. Harvoin bändi saa moisessa ajassa kemiaansa saati näkemyksiä musiikistaan kohdalleen. Oululaisbändin jäsenillä on pitkä kokemus takanaan, mikä tietysti helpottaa uuteen yhtyeeseen tarttumista. Ilmeisesti musiikillinenkin näkemys on jäsenistön keskuudessa varsin yhtenäinen, sillä bändi pyörittelee taitavasti tarttuvia melodioita ja sointukuvioita. Silti pientä horjumista on havaittavissa eikä bändi ole tainnut ehtiä sovittaa biisejään ihan loppuun asti, sillä muutamat ratkaisut ovat kovin tavanomaisia. Mournful Lines edustaa metallin kevyempää laitaa, eikä yhtyeen laulajakaan istu perinteiseen metallivokalistin muottiin, mutta ei hänen tarvitsekaan. Ääni soi kauniisti ja ylärekisterin hauraus istuu tunnelmaan. Bändi ilmoittaa äänittävänsä biisejä tulevaa täyspitkäänsä varten. Kannattaa kuitenkin käyttää harkintaa, jotta homma ei mene ainakaan kiirehtimisen takia pilalle.

Marko Säynekoski/Soundi.fi